Sitruunaa siskolle ja munkkibileet!

Silloin kun sisko ja sen mies tulee kylään, on oiva tilaisuus leipoa jotain, mitä ei ennen ole tehnyt. (Kiitos vaan urheat koekaniinit!) Mulla oli perjantaina hirveä hinku leipoa ja niin mä sitten leivoin. Ensin tein sellaisen sitruunakakun. Siitä tuli oikein mehevä ja sitruunainen. (Mun mieltymys sitruunaleivonnaisiin on jatkunut jo pari vuotta, eikä loppua näy.) Ja nyt olen niin laiska, että paljastan reseptin tässä näin:

Tein muuten ihan reseptin mukaan, mutta sitruunasiirappiin, joka valeltiin kakun päälle, en laittanut sitruunankuorta ollenkaan, kun sitruunoita ei mulla ollut tarpeeksi. Mutta se ei kyllä haitannut yhtään. Ohjeessa myös sanotaan, että "ylimääräinen sitruunasiirappi saa valua reunojen yli altaaseen" mutta mä kaadoin kaiken kakkuun niin että sinne imahti. Eikä sekään haitannut yhtään, päinvastoin.

Tästä se lähti.

Niin ja sitten unohdin jauhottaa vuuan, joten en saanut valmista kakkua ulos vuuasta. 

Mutta ei sekään haitannut. Hyvää se silti oli.

Mehevää!

Kun olin saanut sitruunakakun tehtyä, siirryin seuraavaan taikinaan leipomisintoa hillitäkseni. Iski hirveä inspiraatio tehdä munkkeja! En ole mikään hyvä pullamaakari, leipomuspeukalostani puuttuu pullatatsi. Mutta tällä kertaa munkkitaikina onnistui yli odotusten ja nousi yli reunojen.

Munkkitehdas. Sisko sokeroi.

Valmis keko.

Näin otettiin varaslähtö vappuun! Itse tehty ja vastapaistettu, hiukan vielä lämmin, rapsakka munkki kruunaa kaiken vaivan, niin hyvää!! Nämä olivat mun ekat itse tehdyt munkit ja onnistumisen kokemus oli huikea. Ehkä siksi leipominen on niin kivaa. Taas niitä kicksejä. Munkit tein muuten Valion reseptillä, joka löytyy täältä.

Nyt pitää kuulemma hillitä leipomista vähäksi aikaa. Herra Y:tä alkoi ahdistaa kasvava pullakerroin. Tietysti ymmärrettävää, koska eihän mun tekemiä herkkuja voi vastustaa ja niitä on siten pakko syödä. Yhteenveto: Villa Kuppilassa vakavin ongelma tällä hetkellä on se, että vaimo leipoo liikaa. Huonomminkin voisi kai olla?

Makeaa sunnuntaita itse kullekin!

Perintökalleudet

Alkuviikko menikin sitten pikkuisessa nuhassa. Makasin kurkku kipeänä, enkä oikein jaksanut tehdä mitään. Nukuin. Luin. Nukuin. Höperryin. Loppuviikkoa kohden toivuin ja sain onneksi lisää virtaa! Ompelin työhuoneeseen verhot ja järjestelin vähän sitäsuntätä. Tänään hain vauvalle vaunut ja kokosin ne. (Se EI ollut muuten mikään piece of cake, vähän jouduin kiristelemään hampaita. Herra Y saa asentaa pyörät. Joo, tuli aika osissa koko setti!)

Mutta palatakseni viimeksi mainitsemiini perintökalleuksiin. Niitä olen nyt kuvannut ja ajattelin esitellä kalleudet. Olen niistä aika innoissani.

Ensinnäkin tämä keltainen tarjotin. Love it! 

Myös ihan passelin kokoinen aamupalan sänkyyn tuomista varten. 

Ihan vaan Herra Y:tä helpottamaan.

Ehta pehtoorin pannu! Oh-hoh, on näköjään tässä kuvassa vielä pölyinen.

Sitten sarja kippoja ja kuppoja. Wanhaa Arabiaa ym.

Tähän mennessä olen esitellyt n. 1/8 Villa Kuppilaan viime viikonloppuna tuomistani perintökalleuksista. Kerrottakoon tässä vaiheessa, että ihan kaikki kipposet ja kupposet mahtuivat Kuppilan kaappeihin ongelmitta. (No stress, Herra Y!) Ja tilaakin jäi. Hmmm. Hyvä niin. Ei tämä tähän jää.

Kaikesta innostuneena tein sitten tänään olkkariin uuden asetelman. Olin tuolle kohdalle ajatellut jotain ihan muuta, mutta sen muun puutteessa vanha Husqvarna (taannoinen löytö roskalavalta, kuvitelkaa..) päätyi seinustalle. No, kyllähän se siihen sopii. Yllättäen (?!) alkaa mennä aika vintageksi tämä meidän sisustus, kun kantelen tänne näitä perintökalleuksia! Nyt viimeistään mun värisilmä vaatii tuon keinutuolin maalaamista jollain pirtsakalla värillä. Minttu, vihreä, turkoosi, keltainen? (Lasketun ajan lähestyessä kasaan itselleni näitä potentiaalisia projekteja. Katotaan vaan kuinka monta keinutuolia on maalattu ennen vaavelin tuloa...he he)

Loppuhuipennuksena tämä mieletön kaappi, joka niin ikään saapui meille viime viikonlopun kuormassa. Senkin olen yllättäen ajatellut maalata! Samaten olen suunnitellut maalaavani tuon oranssin seinän tuossa taustalla. Seinästä tulisikin oranssin sijaan mintunvihreä. Toisaalta nyt kun kaappi ilmestyi oranssin seinän eteen, seinä näyttääkin ehkä ihan kivalta. Ja ei se kaappikaan ehkä top 3 maalattavissa ole sittenkään. Keinutuoli menee edelle. Nooh, pian nämä mun vapaa-ajan ongelmat on ratkaistu, enkä ehdi pähkäillä väripaletteja 24/7....

Hups, kuvaaja on seissyt vinossa. Sorry!

Tämä oranssi seinä ja kaappi edustavat meidän työhuonetta. Paljon muuta ei siellä sitten vielä olekaan. Paitsi kohta ne verhot, jotka just ompelin. Ne kuvataan vasta sitten valmiina paikallaan.

Summa summarum, ihanat kicksit voi saada kippolaisista ja kuppolaisista. Niin ja vanhoista huonekaluista. Ja väreistä. Värikästä viikonloppua!

Tohtoroitumista

Huh mikä viikonloppu! Niin ja nythän on vasta lauantai. Villa Kuppilan herrasväki on viettänyt tämän viikonlopun Suomen Turussa juhlien rakkaan ystävän tohtoroitumista. Ja koska tämä blogi kertoo Villa Kuppilan elämästä, raportoin väitösjuhlista Villa Kuppilan asukkaisiin suuresti vaikuttaneena tapahtumana. Oli se vaan niin hienoa ja kuinka hienoa on olla ystävästään niin ylpeä!!

Henkilöllisyyksiä en aio tässä paljastaa mutta sen sijaan fiilistelen juhlatunnelmia. Itse väitös oli vakuuttava esitys ja mielenkiintoinen kokemus seurata (vaikken voikaan väittää ymmärtäneeni ihan kaikkea mitä siellä puhuttiin...). Illan jatkot olivat upeassa vanhassa miljöössä, Manillassa. Mutta sitä ennen käytiin skåålaamassa tuoreelle tohtorille.

SKÅL !

Jatkojen ihanat tarjoilut. Nam!

Jälkkärit. TuplaNAM!

Persoonallinen juhlatila.

Tanssilattia! Täyttyi myöhemmin ihmisistä, tämä kuva oli alkuillasta.

Paikalla oli myös todellinen big band.

Kerrassaan upeat juhlat, ei näitä kovin usein pääse kokemaan! (Kiitos Tohtorille!) Tämä pallovalaskin jaksoi jorata yhteen asti yöllä, sitten tuli raja vastaan ja tänään nukuttiin pitkään.

Kotimatkalla kävimme poimimassa kyytiin muutaman perintökalleuden. Muun muassa yksi vanha kaappi ja laatikollinen astioita (Herra Y:n suosikkeja, hehehee). Niistä raportoin pian!

Nyt köllimään. Hauskaa viikonlopun jatkoa!

Puutarhamessujen satoa

Eilen kävin siellä Puutarhamessuilla. Se oli kivaa! Myöskin hyvin jännittävää, ihan uusi maailma. Tarkastelin kaiken maailman juurakoita ja sipuleja, tietämättä yhtään miten niiden kanssa toimitaan. Kotiin tulin multaisten möykkyjen kanssa. Niistä pitäisi tulla valkoisia liljoja ja oransseja tulppaaneja. Niin ja ostin myös puun!!! Se oli paras löytö. Ensimmäinen oma puu ikinä. Se on koristeomenapuu.

Kaikki löydöt päätyvät meidän pienelle pihalle, kunhan maa sulaa.

Tässä yleistä kukkafiilistelyä messuilta. Näiden ihastelusta saa jotain ihmeellistä flowerpoweria. Ainakin minä.

Tässä on mun puu!!

Kaikesta viherryksestä ja kukoistuksesta innostuneena vaihdoin sitten tänään mullat mun vanhaan rakkaaseen st. pauliaan. (Tämä toimenpide olisi pitänyt suorittaa jo muutama kevät sitten...) Vaikuttaa vahvasti siltä, että olen pikkuhiljaa viherpeukaloitumassa.

Sunnuntaipizzaa

Heipä hei. Herra Y on ollut poissa koko viikonlopun. Mä olen käynyt kävelyllä vesisateessa, siivonnut koko talon ja eilenillalla oli ihania ystäviä kylässä. ♥

Teimme ruokaa. Sitruunakanaa, sinapinsiemenperunoita ja sitruunamajoneesia.
Ohjeen bongasin täältä. Mums!

Eilisen siivousurakan jälkeen ajattelin tänään ottaa ihan rennosti. Aloitan kertomalla viime sunnuntain pizzasta. Viime sunnuntai oli kiva päivä! Kävimme brunssilla Kalliossa ravintola Oivassa ja illalla teimme pizzaa. Herra Y oli tehnyt pizzataikinan jo edellisenä päivänä jääkaappiin. Tämä on paras pizzapohjan ohje, Glorian ruoka&viini -lehdestä. Pohjasta tulee ihan loistava, kun sen tekee edellisenä päivänä valmiiksi jääkaappiin. Laitetaanpas reseptiä.

Paras Pizzapohja Ever

2 dl kädenlämpöistä vettä

1/5 pkt tuorehiivaa

1/2 tl suolaa

4 dl vehnäjauhoja

1 rkl oliiviöljyä

Ohjeessa sanotaan, että tästä määrästä tulee 2 pohjaa, mutta me olemme yleensä tehneet 1,5- kertaisen annoksen. Silloin tulee mun mielestä sellaiset hyvät, reilun kokoiset pyöreät pohjat.

Valmista taikina edellisenä päivänä, näin rakenteesta tulee ilmava. Liuota hiiva 37-asteiseen veteen. Vaivaa vehnäjauhot joukkoon. Alusta taikinaa 7 minuuttia. Lisää öljy ja jatka vaivaamista 3-5 min. Peitä kulho ja anna kohota jääkaapissa yön yli, noin 15-20 tuntia.

Pizzantekovaiheessa laita 2 tyhjää peltiä 225-asteiseen uuniin (kiertoilma). Kun pizza paistetaan etukäteen kuumennetulla pellillä, sen pohjasta tulee rapea. Levitä 2 leivinpaperia pöydälle ja jaa pizzataikina kahteen osaa. Pyörittele taikinapalat palloiksi ja painele litteiksi leivinpaperin keskelle. Jauhota pinta, kauli ohuiksi pohjiksi.Vedä pohjat leivinpaperin avulla kuumille pelleille ja esipaista n. 10 min. (Esipaistoaika riippuu siitä, kuinka rapsakan lopputuloksen haluaa. Mun mielestä vähän vähempikin riittää.)

Ja sitten vaan täytteet maun mukaan! Meidän sunnuntaipizzoista toinen oli mozzarella-kirsikkatomaatti-parmankinkku-rucola ja toinen kana-punasipuli-ananas. Ensin mainittu on meidän kestosuosikki.

Että sellaista herkuttelua oli meillä viikko sitten. Tämä sunnuntai jatkuu Puutarhamessuilla! Sain seuraa, ja lähden visioimaan pihajuttuja. Jos toi kinos tosta meidän pikkupihalta kesään mennessä sulaa (?!) niin edessä on pientä puutarhan laittoa. Tai saa nähdä onko mun kesä pelkkää maitotehtailua ja kakkavaippailua! Kokemuksia kun ei vielä ole niin en tiedä... Ehkä Herra Y kätevänä miehenä hoitelee ne ruusut sitten jos näin käy.

Nyt hakemaan sitä kevät-kesä-fiilistä messukeskuksesta. Kivaa sunnuntaita!

Hulluttelun tulos

Joskus välttelin Hulluille päiville menoa, kartoin ihmismassaa ja hysteeristä, ostoskrapulaan johtavaa shoppailua.

Mutta en enää! Hah! No nykyisin olen niin järkevä shoppailija (?) että teen Hulluille päivillekin vain täsmäiskuja. Ihmisvilinässä on itseasiassa ihan kivaa kun siihen asennoituu oikein.

Tämän kevään täsmäisku oli Design House Stockholmin Work-valaisin. En ihan vielä tiedä, mihin sen sijoitan, mutta kuvata se piti heti.

Toistaiseksi tulokas saa totutella uuteen kotiinsa olohuoneen arkun päällä.

Verhoasiaa

Sillä välin alakerrassa tapahtunutta... (Yläkerran vauvanhuone odottaa edelleen niiden listojen takaisinnaputtelua.) Verhoja! Vihdoinkin tällä rintamalla alkaa tapahtua pientä edistystä. Kahden viime päivän aikana on tapahtunut kaksi verhoaskelta. Yksi olkkariin, yksi ruokapöydän ylle. Kaivattua ilmettä ja piristystä!

Olkkarin korkeaan tilaan tuli keväisen vihreä ja kevyt verhoihastus. Suikale on 5,4 metriä pitkä! Sen ompeli minulle näppäräsorminen ompelijaserkkuni. (Kiitos!) Itse en omien arvioideni mukaan olisi selvinnyt noin monen metrin ompelusta, joten luovutin ompelumetrit suosiolla taitavampiin käsiin.

Sen sijaan kykenin itse ompelemaan raidallisen kapan ruokapöydän yläpuolelle. Olen ylpeä suorituksestani! Mun ompeluasteikolla ei sekään ollut ihan peruskauraa, koska ompelin verhoon vuoren. Näin siitä tuli ryhdikkäämpi ja kiva paksukainen.

Löysinpä tällaisen "ennen"-kuvan tietokoneelta. 

Ja tältä näytti tilanne tänään ihanassa ilta-auringossa.

Mulla on muuten meneillään kauhea raidanhimo-kausi. Himoitsen koko ajan raitoja ja varsinkin mustavalkoista. No black&white on kevään ykkösjuttuja, joten en ihmettele että kaikkea mustavalkoista jotenkin kummasti meillekin koko ajan eksyy. Mutta välillä tuntuu, että voisin syödä kaikki vastaan tulevat mustavalkoiset raidat! (Raskaushormoneja??)