Sivut

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Sopimattomat matot


Meidän olkkarissa näyttää tällä hetkellä tältä. Totuudenmukaisesti kaikkine vauvahärpäkkeineen, tällä kertaa en edes tehnyt mitään kuvausasettelua. (!) Keskellä on vanha Ameriikanarkku (joka kuului aikoinaan edellisen postauksen isoisoisoisälle). Arkun tilalle on tulossa valkoinen sohvapöytä koska A) halusin siihen sohvapöydän, jonka päälle voi laskea esineitä, ilman että pelkää niiden keikahtavan kumoon (arkku on aika muhkurainen) ja B) tällaisena täällä on liian antiikkista.

Seinällä oleva vitriini on myös tällä hetkellä liian synkkä ja sen paikka saattaa vaihtua. Mutta ei keskitytä nyt siihen... Kävimme eräänä päivänä ex tempore hakemassa kolme mattoa testiin. Olohuoneen mattoa on himoittu siitä asti kun muutettiin, mutta alkaa sopia budjettiin vasta nyt.. Valkoinen sohvapöytä vaatii ehdottomasti alleen maton (ja niin vaadin minäkin).



Vaihtoehto 1 oli kiva raidallinen villamatto. Mutta ei. Liian synkkä. 

Vaihtoehto 2 oli -50% alessa. Hinta kiva. Mutta ei, liian synkkä ja samettiseen pintaan jää "jäljet".

Vaihtoehto 3 oli kaikista pehmein. Mutta ei, liian väritön ja tylsä.

Kaikki matot lähtivät siis saman tien takaisin sinne mistä tulivatkin. Lopputulos kokeilusessiosta on se, että tähän halutaan jotain VÄRIÄ, muuten alkaa ahdistaa. (Kuvassa ei näy kelta-vihreää verhoa, joka on vasemmalla ikkunalla, näkyy täällä. Vähän väriä on siis jo, mutta lisää...)

Tällä hetkellä ajattelen turkoosia. We'll see...


tiistai 23. heinäkuuta 2013

Sopankeittoa ja palautumisprosessi

Soppa sisältää pissaa, kakkaa, maitoa, puklua ja yhden rintatulehduksen. Ja no sisältää se myös kyyneliä, naurua ja itkua, ensihymyjä, hermoromahduksia ja ennenkokemattomia onnentunteita. Mutta on hyvä soppa, suosittelen! Resepti on vapaasti muunneltavissa. 

Täällä ollaan siis, vaikka blogi onkin pitänyt kunnon kesäloman ja äitiysloman siihen päälle. Nyt voisin koittaa palata ainakin osa-aikablogistiksi...katsotaan miten käy (sanoi äiti joka samalla lastaan imetti).

Villa Kuppilassa on tapahtunut yhtä jos toistakin Pikkuherra Y:n saapumisen lisäksi. Pikku Y on kyllä ollut täysin pääosassa sitten syntymänsä. Havahduin jossain vaiheessa siihen, että kamerasta (sekä puhelimen että normi) ei kesäkuun puolivälin jälkeen löydy yhtä ainutta kuvaa, jossa kyseinen nuoriherra ei esiintyisi...(enkä edes liioittele!)


Mutta ehkä tilanne saa nyt uuden käänteen. Olohuoneeseen on ilmestynyt uudet lamput, sohvapöytä on tilauksessa ja autossa on tällä hetkellä kolme mattoa tulossa sovitukseen. Äksöniä, jee!

Lamppujen asennus n. 5,5 metrin korkeuteen = not my job! 

Lamppujen ihastelu kakkoskerroksesta (n. 3 m korkeudesta) = so my job!

Ja tässä taitaa olla Pikku Y:n isoisoisoisä (tai sinne päin). Hän valvoo tilanteen kehittymistä olohuoneessa.

Zäp! Hiljaisuus on murrettu. Tästä se lähtee taas. Toivottavasti olette nauttineet kesästä. Kommentteja saa mielellään jättää, jotta tiedän teidän olevan kuulolla väliaikaisesta autioitumisesta huolimatta.