Valaistuneet mööpelit

Sadekuurojen välissä aurinko pilkahti tässä päivänä eräänä. Olin heti kärppänä kameran kanssa ja yritin saada valoa näihin kuviin. En silti ole varma minkä väriseltä työhuoneen seinä näissä kuvissa näyttää. Se on kuitenkin kirkas oranssi. (Valotukset muutenkin taas vähän vaihtelevat mun kuvissa, älkää välittäkö siitä. Haaveilen valokuvauskurssista ensi keväänä...)

Muistellaanpa ensin, miltä nämä kalusteet näyttivät ennen uudistumistaan. Se selviää täältä. Nyt on ilme keventynyt, valaistunut ja Kuppilan rouva tykkää! Ennen vitriini oli niin synkkä, että sen sisuksiin asetetut tavarat lakkasivat olemasta. Tsap! Ongelma on poistunut. Myös keinutuoli istuu nyt paremmin tähän vaaleaan joukkoon.

Työhuoneeseen ilmestynyt kaappi on uusi tuttavuus. Vanha ja peritty sekin, mutta nyt ihan uuden näköinen. Ennen oli suunnilleen koivun värinen ja ovet vaalean siniset. Eipä ole enää, tämä hullu valkoinen aalto on pyyhkäissyt hänenkin ylitseen.

Kuvat paljastavat kaunistellun totuuden työhuoneesta. Siellä lojuu edelleen sekalaista tavaraa. Lattiaan on teipattu tulevan työpöydän ääriviivat. Katossa ei ole lamppua. Mutta olen mielissäni tästä kaapin tuomasta edistysaskeleesta!

Tuota oranssia seinää olen arponut siitä lähtien, kun se maalattiin, eli kohta vuoden... Välillä haluan pitää sen, välillä maalata joksikin ihan muuksi. Tuomio on tullut jo monta kertaa. No viimeisin tuomio on nyt se, että katsotaan miltä tuntuu sitten, kun näitä kalusteita ja muuta rekvisiittaa on saatu vähän lisää. Saatan ehkä sittenkin tykätä siitä. Tuuliviiri rauhaton...

Messuterveiset

Villa Kuppilassa on kärsitty pieni syysflunssa-aalto. Myös uusien vanhojen huonekalujen aalto pyyhkäisi Kuppilan yli, kun saimme kalusteet maalauksesta. Meillä jo olleet keinutuoli ja vitriini sekä uusi tulokas: kaappi työhuoneeseen (siellä alkaa tapahtua, jee), ovat muuttuneet valkoisiksi. Johdan tosin teitä nyt harhaan, koska en aio paljasta niitä tässä postauksessa. Sen teen sitten, kun olen taas vähän saanut asetella niitä. Odotan myös kirkasta päivää, jolloin ne olisi kiva kuvata auringonvalossa. (Voi siis olla, että palaan asiaan vasta toukokuussa...)

Tämän harmaan lauantain kunniaksi Kuppilan herrasväki käväisi Helsingin messukeskuksessa Kirja, ruoka & viini & hyvä elämä -messuilla. Olipas kivaa! Totesimme tosin, että olisi kannattanut jättää lastenvaunut autoon ja laittaa Pikku Y rintareppuun, koska vaunut vähän rajoittivat liikkumista (=oli hankala päästä lähelle kojuja ja käsiksi ihaniin ruokamaistiaisiin). Viiniosasto oli (jostain kumman syystä lauantai-iltapäivänä) aivan täyteen tupattu, joten sinne me ei lopulta edes menty kärryjen kanssa. Pikkuherra veteli kyllä vaunuissa onnellisena kunnon päikkärit. Mistä se johtuu, että vauvat nukkuu aina parhaiten, kun on kauhee hälinä ympärillä?

Koko messukeskus oli muuten uusittu sisältä ja siellä oli kivan näköistä. Kahvilat ja ravintolat olivat saaneet uudet, fressit ilmeet. Me pidettiin taukoa Fazerin kahvilassa, siellä oli hauska sisustus. Ja iphonen kamera lauloi jälleen. Lallallaa...

Ohoh, taisin sumentaa tätä kuvaa vähän liikaa.

Aloin taas miettiä, josko sittenkin ripustaisin tuon Work-valaisimen kattoon.

Vai pitäisikö niitä sitten olla useampi? Hmm....

Jos kahvilassa on näin kauniit vesilasit, se ei voi olla huono kahvila.

Fifty Shades of Grey

Messuilta ostimme pari kirjaa ja kolme leipää. Heh. Olishan siellä ollut vaikka mitä, mutta enempää ei jaksettu hifistellä. Kuppilan Rouva osti itselleen paljon puhutun trilogian Fifty Shades of Grey. En malta odottaa, sillä olen kuullut tästä trilogiasta niin paljon. Olen myös kuullut, että se kannattaisi lukea englanniksi, mutta kun vastaan nyt käveli tämä suomennettu messutarjous (koko trilogia 15 eur), niin päätin ostaa.

Tuliaiset uudessa kodissaan

Espanjan-tuliaiset ovat kotiutuneet Villa Kuppilaan. Taannoin mainostin tehneeni pikkuhankintoja matkallamme. Taisin jopa luvata kuvaavani ne. Sitten kun ne ovat asettuneet. No aika nopeasti ne asettuivat, mutta ihan yhtä nopeasti mun sormi ei ollut kameran liipasimella. 

Tai oli, mutta niiiin joo.. se oli taas se matka sieltä muistikortilta tänne blogiin kun kesti... (Rakas isäni, en ole vielä ottanut opikseni neuvoistasi.)

Back to business ja asiaan siis. Nämä uudet aarteeni ovat kyllä jo vilahdelleet täällä, mutta nyt esittelen heidät ihan virallisesti. Arvon lukijat, tässä ovat Miss Fat Chick, Mösjöö Sarvipää ja Das Kynttelikkö.

Miss Fat Chick on mun uusi karkkikätkö. Aika huono kätkö kylläkin... Mutta tuo valkoinen pökäle miellyttää mun silmää noin koriste-esineenä hyvin paljon. (OBS! Noi uudet Marianne café mochat on muuten todella hyviä, kannattaa maistaa jos tykkää kahvista karkissa.)

Sarvipää oli löytö. I love it! Siellä hän nyt patsastelee ja valvoo meidän olkkarin tapahtumia. Ehkä vähän jäykän oloinen tyyppi, mutta kaunis.

Viimeisenä kynttelikkö, joka on kivan suorakulmainen. Toiminee hyvin myös adventtikynttelikkönä, vaikka luulen, että poltan mieluiten kynttilöitä aina täydellä höyryllä yhtäaikaa. (Ja sori, kynttiläkuvat kellertää, valotukset pielessä.)

Noin. Nyt olen esitellyt pienet löytöni. Paras löytö jäi itseasiassa esittelemättä. Se oli musta nahkatakki, mun uusi second skin. Mutta se ei nyt sopinut tähän joukkoon.

Kivaa viikonloppua!

Oodi kodille

Tänään on mun kiitollisuus-päivä. Mä aina keskityn siihen, mitä mulla ei vielä ole, mitä täältä puuttuu, ja mitä vielä haluan. Tykkään tietysti joo visioida kaikkea, mutta välillä on ihan hyvä avata silmät ja todeta, että meillä on ihana koti... (hymyä)

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa toivottaa Villa Kuppilan kiitollinen Rouva.

Sunnuntaibrunssi

Villa Kuppilassa nautittiin sunnuntaina makoisasta brunssista hyvässä seurassa. Teemana oli Italia (oman tulkinnan mukaan eli pienellä twistillä), kaikki brunssivieraat toivat jotain mukanaan. Lopputulos: ihan älyttömästi kaikkea hyvää syötävää! Toimii, suosittelen. Kuvat saavat kertoa loput.

Kivaa oli!

Herkuttelu on jatkunut Villa Kuppilassa vielä tänäänkin. Apua.