Valaistuneet mööpelit

Sadekuurojen välissä aurinko pilkahti tässä päivänä eräänä. Olin heti kärppänä kameran kanssa ja yritin saada valoa näihin kuviin. En silti ole varma minkä väriseltä työhuoneen seinä näissä kuvissa näyttää. Se on kuitenkin kirkas oranssi. (Valotukset muutenkin taas vähän vaihtelevat mun kuvissa, älkää välittäkö siitä. Haaveilen valokuvauskurssista ensi keväänä...)

Muistellaanpa ensin, miltä nämä kalusteet näyttivät ennen uudistumistaan. Se selviää täältä. Nyt on ilme keventynyt, valaistunut ja Kuppilan rouva tykkää! Ennen vitriini oli niin synkkä, että sen sisuksiin asetetut tavarat lakkasivat olemasta. Tsap! Ongelma on poistunut. Myös keinutuoli istuu nyt paremmin tähän vaaleaan joukkoon.

Työhuoneeseen ilmestynyt kaappi on uusi tuttavuus. Vanha ja peritty sekin, mutta nyt ihan uuden näköinen. Ennen oli suunnilleen koivun värinen ja ovet vaalean siniset. Eipä ole enää, tämä hullu valkoinen aalto on pyyhkäissyt hänenkin ylitseen.

Kuvat paljastavat kaunistellun totuuden työhuoneesta. Siellä lojuu edelleen sekalaista tavaraa. Lattiaan on teipattu tulevan työpöydän ääriviivat. Katossa ei ole lamppua. Mutta olen mielissäni tästä kaapin tuomasta edistysaskeleesta!

Tuota oranssia seinää olen arponut siitä lähtien, kun se maalattiin, eli kohta vuoden... Välillä haluan pitää sen, välillä maalata joksikin ihan muuksi. Tuomio on tullut jo monta kertaa. No viimeisin tuomio on nyt se, että katsotaan miltä tuntuu sitten, kun näitä kalusteita ja muuta rekvisiittaa on saatu vähän lisää. Saatan ehkä sittenkin tykätä siitä. Tuuliviiri rauhaton...