Kangasarkistot

Jokaisella tosinaisella (tai ainakin kangaskaupan työntekijällä) on kaapissaan ehtymätön kangasvarasto. Niin minullakin. Tänään muistin pitkästä aikaa tutkia tuota varastoa ja kappas! Nyt on kuulkaa inspiraatio huipussaan! Löysin helmiä.

Tuon ison kangaspalan ostin joskus pöytäliinaksi, mutta en ole sitä siihen tarkoitukseen vielä ehtinyt käyttää. Hyvä niin, sillä siitä tulee täydelliset verhot Pikkuherra Y:n huoneeseen! Isompaan ikkunaan pitkä verho ja pienempään kappa. Ylijäävästä palasta saan vielä tyynynpäällisen. Lisäksi löysin kaksi pienempää palaa, joista voin myös askarrella koristetyynyjä. (My Favorites!)

Aurinko paistaa ja olen ihan tohkeissani. Pienen särön tähän inspiraatiohuumaan tekee se, että en omista ompelukonetta. Kone täytyy hakea lainaan anoppilasta (anoppini voit jo henkisesti valmistautua jos luet tätä). Toteutuspuoli saattaa siis jälleen olla pitkällisen prosessin takana. Mutta kangasinspiraatiosta on hyvä lähteä.

Mitä mieltä olette, eikö ollutkin aika hyvät löydöt?

Pihalla

Marraskuussa on satanut vettä lähes joka päivä. Onneksi joukossa on ollut muutama poikkeushetki, jolloin tuo kirkas valopallo taivaalla on näyttäytynyt. 

Marraskuussa on myös ollut ajankohtaan nähden aika lämmin. Eilen oli kuitenkin ensimmäinen pikkupakkanen ja Kuppilan frouva lähti ulos pihalle nauttimaan kirpakkaasta ilmasta ja auringonpaisteesta. Isännän reinoissa laahustin (omat pysyy ihan liian hyvin jalassa) ja katselin kameran linssin läpi, miltä meidän piha näyttää marraskuisessa päivänvalossa. Kuvausassistentti veteli tällä kertaa sikeitä vaunuissa. 

Yksi äitiysloman parhaita puolia on se, että näistä harvoista aurinkoisista päivistä saa nauttia menemällä ulos ja imemällä itseensä kaukaisia auringonsäteitä. Aaaaah!

Aurinkoista loppuviikkoa!

Oksan tarina

Olipa kerran oksa, lasipurkki ja nainen.

Eräänä päivänä kuvioihin tuli musta spraymaali.

Ei ole oksa enää entisensä.

Mutta se ei haittaa naista.
Nainen on tyytyväinen.

Vanha lasipurkki on myös tyytyväinen
päästessään kellarista päivänvaloon.

Sen pituinen se.

***

PS. Kuvausassistentti työssään...

Pikkujoulujuhlintaa

Villa Kuppilassa on aloitettu joulutouhotus toden teolla. Rouva on viritellyt jouluvaloja sinne sun tänne. Oli jo aikakin, sanon minä. Jouluvalot tuovat piristystä tähän harmaaseen ankeuteen. Viikonloppuna Havumäen herrasväki saapui seuraksemme juhlimaan pikkujouluja ja meillä oli niin mukavaa! (kiiiiitos!!) Kävimme pikkuherrasväen iloksi Sealifessa, sitten vegebrunssilla Sandrossa (aivan mielettömän hyvää, suosittelen!) ja jatkoimme hyvin syömistä kotona Kuppilassa tapaksilla.

Note to self: Jälkiruoaksi yritin tehdä crema catalanaa ohjeella, jonka löysin täältä. Cremat eivät kuitenkaan ottaneet hyytyäkseen, vaikka kuinka pitkään pidin uunissa. Fiaskosta selvittiin seuraavana päivänä, kun jäähtynyt kermaliemi pyörähtikin jäätelökoneella jäätelöksi! Näppärä vinkki, jos hyydytys epäonnistuu.

Eikä pikkujouluja ilman tonttuja. Nämä pikkutontut pitivät huolen siitä, ettei kenelläkään ollut hetkeäkään tylsää.

Pikkujoulukausi on näin ollen korkattu.

TIP TAP!

Isänpäivä ♥

Ihanaa isänpäivää kaikille iseille!

Erityisesti mun omalle isille!!!

Ja tietysti myös Pikkuherra Y:n isille ♥

Herra Y sai tänään herkkuaamupalaa sänkyyn.

Ja ähisevän, sätkivän pikkumiehen kainaloonsa.

Isiä hemmotellaan tänään koko päivä.

Ihana ensimmäinen isänpäivä.

♥

Oi marraskuu

Tunnelmia Villa Kuppilasta tänä marraskuisena perjantai-iltana. Kynttilöitä. Takkatulta. Glögiä ja pipareita. Karvaisia varpaita sopimattomissa paikoissa. (Varpaita lukuun ottamatta varsin miellyttävää.)

Nyt ulkona sataa vettä. Ihana istua sisällä lämpimässä ja kuunnella sateen ropinaa. Pikkuherra & Isoherra vetelevät molemmat jo sikeitä, Kuppilan rouva täällä yksin kukkuu ja viettää omaa aikaa. Joskus tällaisina iltoina ei malta mennä nukkumaan, tekee vaan mieli nauttia tunnelmasta ja fiilistellä. (Ja kun herrat nukkuvat, kukaan ei vaadi multa mitään. Virnistys.)

Tiramisutorttu

Kuppilan emäntä leipoi tässä päivänä eräänä kääretortun. En muistanutkaan, kuinka älyttömän helppo leivottava tämä rullattava torttu on. Niin helppo, että samaan aikaan pystyi lukemaan blogeja. Kätevää.

Valmis torttu matkusti auton takaluukussa Keski-Suomeen syötäväksi, mutta järkkäri jäi kotiin Villa Kuppilaan. Kuvat valmiista tortusta ovat siis jälleen hätäisiä kännykkäotoksia.

Tiramisukääretorttu

pohja:
4 munaa
1,5 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

täyte:
1 prk mascarponea
2 dl kuohukermaa
tomusokeria (öö, ehkä desi?)
mansikkahilloa

kostutus:
n. 2 dl vahvaa kahvia
loraus Amaretto-likööriä (Disaronno)

kuorrutus:
1 prk mascarponea
1 dl kuohukermaa
tomusokeria (maun mukaan sopiva tupsahdus)
tummaa kaakaojauhetta

Vatkaa pohjaa varten kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää. Levitä pellille. Paista 200 asteessa 7-10min. VALMIS!

Kumoa hieman jäähtynyt pohja sokeroidulle leivinpaperille. Kostuta jäähtyneellä kahvi-likööriseoksella. Levitä pohjalle kerros mansikkahilloa. (Laitoin aika ohuen kerroksen ja olen lopputuloksesta sitä mieltä, että olisi saanut mansikka maistua enemmänkin. Toisaalta tämän voi myös tehdä kokonaan ilman mansikkaa.) Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita joukkoon mascarpone, vatkaa, sekoita myös tomusokeri, vatkaa. Levitä mascarpone-kerma torttulevylle.

Rullaa pötköksi. Tee kuorrute samalla tavalla kuin mascarpone-kerma-täyte. Itse laitoin kuorrutteeseen vähemmän kermaa kuin täytteeseen siksi, että halusin vähemmän kerman makua ja enemmän mascarponen makua. (Hmm...loogista.) Kuorruta torttu ja siivilöi pinnalle reilusti kaakaojauhetta. Anna vetäytyä, vähintään muutama tunti. Parhaimmillaan ehkä seuraavana päivänä. (Silloin kannattaa antaa tortun yksinään vetäytyä seuraavaan päivään ja kuorruttaa vasta sitten.)

Piece of cake! Helppoa lievitystä tiramisunnälkään. Tosin ei se itse tiramisukaan vaikeudellaan loista.

Makeaa viikonloppua!