Villa Kuppilan Joulu

Jouluaatto pappalassa

Joulupäivä Villa Kuppilassa

Tämä päivitys on odottanut puolivalmiina luonnoksena jo monta päivää, mutta Kuppilan herrasväki on ollut joulutouhuissa ja blogi on saanut joululomailla. Aatto vietettiin Pikkuherra Y:n pappalassa, jossa tunnelma oli jälleen kerran ihana (kiitos!!!) Joulupäivä ja tapaninpäivä oltiin kotona Kuppilassa, sekin oli mukavaa. Oma joulu: ihanaa! Sitten joulun viettoa jatkettiin vielä mamman ja vaarin luona (kiitos sinnekin!). Ei laisinkaan hullumpaa jakaa joulu, lahjat ja (ylen)syöminen monelle päivälle.

Pikkuherra Y on nauttinut ensimmäisestä joulustaan. Koko ajan tapahtuu jotain jännää. Paperit rapisee, naamat ympärillä vaihtuu, uusia esineitä tuodaan nenän eteen liukuhihnalla.

Niistä puheen ollen tästä jouluraportista jää uupumaan muutama niin ihana lahja, että ne on vielä jossain vaiheessa pakko kuvata ja esitellä täällä.

Mutta sitä ennen Villa Kuppila valmistautuu uuden vuoden vastaanottoon!

Hyvää Joulua!

♥ Villa Kuppila toivottaa kaikille ihanaa, tunnelmallista ja rauhallista joulua! ♥ 

"Kuusen alla on kummaa puhinaa,

karvaisen kuonon jouluista tuhinaa, 

heilahtaa kuusen katveessa tassu, 

kurahtaa vihreän varjossa massu, 

joulukarhu on asialla 

oksien peitossa kuusen alla. 

Karhulla mielessään jouluiset ilot, 

purkki ja lahjat ja omenakilot. 

Siksipä heilahtaa karvainen tassu, 

siksipä kurisee massu, 

että on tarpeen hetkinen vartoa, 

odottaa, paastota, punoa vartoa. 

Jälkeen koulun on odotus joulun, 

kaikkein kauneinta maailmassa.

Karhun mielessä joulu väikkyy, 

kynttilän valo silmissä läikkyy. 

Mieli on auvoinen, mieli on avoin, 

viettääkseen joulua jouluisin tavoin."

(Uppo-Nallen jouluruno, Elina Karjalainen)

Oi kuusipuu, Oi jatkojohto!

Noniin ja nyt on kuvattu kuusi joka kulmasta. En edes tiennyt, että kuusen voi kuvata näin monesta vinkkelistä...mahdollista! Jatkojohto-ongelma on myös ratkennut. Ostin uuden. Hykertelen täällä tyytyväisyyttäni, sillä joitakin viikkoja sitten katselin eräässä kaupassa kaunista jatkojohtoa. En sitä silloin kuitenkaan ostanut, mutta mietityttämään jäi. NYT minulla oli mitä parhain syy ostaa tuo kaunokainen. (Rivien välistä tässä kohtaa voidaan lukea, että luovutin vanhan johdon etsinnässä aika nopeasti ja suuntasin kauppaan. Herra Y voi jättää lukematta rivien välit.)

Ja koska ne olivat alennuksessa, ostin toisenkin ihan varmuuden vuoksi. Ehkä vältyn ensi vuonna jatkojohdonmetsästykseltä!

Tässä kuitenkin alkuun kuusen kuusi kuvakulmaa. Tulee niitä johtokuviakin siellä lopussa.

Siellä se kauniisti kiemurtaa, eikä yhtään haittaa, että on näkyvillä. Toinen johto on oranssi jos väristä ei saa selvää. (Nyt äkkiä keksimään lisää jatkojohdotettavia kohteita!)

Kuppilan kuusi on melko maltillisesti koristeltu, mikä johtuu enimmäkseen siitä, ettemme omista enempää kuusenkoristeita. Voisihan niitäkin haalia itselleen. Toisaalta kuusi itsessään on kaunis, joten en välttämättä edes kaipaa enempiä koristeita. Ainakaan tänä jouluna. Ehkä ensi jouluna...

PS. Tämä on muuten Villa Kuppilan toinen joulu. Viime vuonna tähän aikaan olimme juuri muuttaneet.

Olokolo

Meidän rappusten alla on olokolo. 

Siellä on kiva ollaköllötellä. 

Myös Pikkuherra Y viihtyy siellä äidin kanssa.

PS. Joulukuusi on koristeltu! Mutta jos meillä joskus on ollut jatkojohto, niin eipä ole enää. En tiedä kuka sen on syönyt. En saanut kuuseen vielä valoja, kun ei yltä johto seinään.

All you need is candles

Villa Kuppilassa ei tällä hetkellä tehdä oikein muuta kuin poltetaan kynttilöitä. (Ja kuvataan niitä. Samat vanhat kynttilänjalat kuin taannoisessa julkaisussa, paikka vaan vaihtuu.)

Tai no onhan tämä rouva pienen apurinsa kanssa leiponut saaristolaisleipää ja sämpylöitä, siivonnut ja käynyt jouluostoksilla. Saaristolaisleivän reseptin voin jossain välissä laittaa tännekin. Se leipä on niin hyvää!

Tänään Villa Kuppilaan tulee odotettu joulukuusitoimitus. Pikku Y:llä on niin kiva pappa, että kaataa meille kuusen, pakkaa sen kärryyn ja toimittaa suoraan meidän olohuoneeseen. En malta odottaa. Olo on lähes yhtä innostunut, kuin lapsena. Silloin meillä oli sellainen perinne, että kuusi tuotiin sisään ja koristeltiin vasta aattona tai aatonaattona. Villa Kuppilan joulukuusiperinteestä tulee erilainen, sillä aion koristella kuusen HETI kun se on saapunut Kuppilan maille.

Nyt jatkan touhuilua, Pikku Y nukkuu ja minulla on vielä hetki aikaa toteuttaa itseäni (=tyhjentää tiskikone).

Tip tap!

Chocolate chip cookies

Leivoin tässä eräänä päivänä suklaahippukeksejä eli chocolate chip cookies. Resepti löytyi Suklaapandan blogista, täältä.

Nämä mun kuvat eivät ole lähelläkään ruokablogitasoa, räpsin kaikkea sekalaista leivonnan lomassa ilman mitään järjestelmällistä ajatusta. Iloksenne laitan näitä sekalaisia kuvia tänne.

Aineksia.

Suklaan rouhimisvaiheeseen kannattaa varata ylimääräistä suklaata, 

sillä tässä vaiheessa osa katoaa aina suuhun.

Taikina...

...josta tuli hieman liian kuivakka.

Jauhoja taisi lipsahtaa vähän liikaa.

Keittiö näytti leipomisen jälkeen tältä...

...ja tältä...

...ja tältä. Jee.

Apulaisleipuri into piukeena.

(Niin toimeliaana, että kuvakin tärähti.)

 

Valmiit keksit.

Lopputulos ei ollut maailman kaunein mutta maku oli hyvä. Niin hyvä, etten ehtinyt asetella valmiita keksejä kauniiseen kuvaan. Hävisivät parempiin suihin ja pakkaseen hyvin nopeasti. 

Näitä ei kannata tosiaan paistaa liian pitkään, pehmeänä uunista ulos. Ensimmäinen pellillinen meni nappiin mutta toista paistoin ihan vähän liian kauan, ja maussa oli selkeä ero. Mutta hyvää oli silti. Kannattaa myös odottaa, että keksit jäähtyvät.

Perusleipurina söin muuten myös pelkkää raakaa taikinaa. NAMI! Maistui ihan samalta, kuin Ben&Jerry's cookie dough-jätskissä. Siitäpä tulikin mieleeni, että taikinaa olisi voinut sekoitta vaniljajätskiin...mmm!